Mitä on päästöttömyys?

Liikenteen päästöillä tarkoitetaan usein liikennevälineiden polttoaineiden käytöstä aiheutuvia välittömiä päästöjä, kuten pienhiukkaspäästöjä ja kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasuista merkittävimpiä ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O). Ilmastolle haitallisista kasvihuonekaasuista etenkin hiilidioksidia vapautuu ilmakehään moottoreiden pakokaasuina riippumatta siitä, onko polttoaine valmistettu uusiutumattomasta (vrt. fossiiliset) tai uusiutuvasta (vrt. ei-fossiiliset) raaka-aineesta.

Kokonaan uusiutuvista raaka-aineista, kuten biomassasta tai ruoaksi kelpaamattomista jätteistä valmistettujen polttoaineiden liikennekäyttö lasketaan kuitenkin päästöttömäksi yhteisesti sovittujen laskentasääntöjen mukaan. Esimerkiksi puupohjaisen biopolttoainekomponentin kohdalla päästön lasketaan syntyvän jo maankäyttösektorilla (metsätaloudessa), vaikka puun sitoma hiili vapautuukin ilmakehään vasta moottorin polttoprosessin myötä. Vastaavasti sähköllä kulkevien liikennevälineiden käyttö lasketaan päästöttömäksi, vaikka sähkö tuotettaisiin toisaalla kokonaan tai osittain fossiilisilla energialähteillä.

PLiMiX 2040-hankkeessa päästöjä tarkastellaan kahdella suureella: pelkkänä hiilidioksidina (esim. kg CO2) ja hiilidioksidiekvivalenttina (esim. kg CO2-ekv tai kg CO2e). Hiilidioksidiekvivalentissa on huomioitu hiilidioksidin lisäksi myös muiden kaasujen kasvihuonevaikutukset, ja sitä on hyödyllistä käyttää mm. päästösektoreiden välisissä vertailuissa. Viime aikoina tiedotusvälineissä yleistyneen ”ilmastopäästö”-termin käyttöä tällä sivustolla vältetään, sillä lukijalle jää helposti epäselväksi, mitä ilmastolle haitallisia päästöjä käsitteeseen sisältyy. Lisäksi termin voi sekoittaa tarkasti määriteltyyn ilmapäästöjen joukkoon, johon sisältyy 14 ympäristötilinpidossa raportoitavaa kaasumaista päästökomponenttia.

Vähäpäästöinen, nollapäästöinen, hiilineutraali…

Liikenteen vähäpäästöisyyttä arvoidaan päästöttömyyden tavoin välittömästi liikkumisen yhteydessä syntyvistä päästöistä. Vähäpäästöisyydelle ei ole olemassa mitään tarkkaa määritelmää, vaan vähäpäästöisiksi luetaan usein liikkumismuodot tai liikennevälineet, joiden aiheuttamat päästöt poikkeavat selvästi vastaavien kulkuneuvojen keskimääräisistä päästöistä. Vähäpäästöisyyden kriteerit vaihtelevat sekä paikallisesti että ajallisesti. Esimerkiksi Helsingin kaupunki otti vuonna 2013 käyttöön keskusta-alueen pysäköintimaksualennuksen bensiini- ja dieselautoille, joiden hiilidioksidipäästöt alittavat 100 g CO2/km. Vuonna 2017 dieselautojen vähäpäästöisyyskriteeriä tiukennettiin 50 g CO2/km:iin, jolloin alennuksen piiriin lukeutuivat käytännössä enää dieselhybridit. Nykyään myös bensiiniautoilla kriteerit ovat Helsingissä hieman aiempaa tiukemmat. Euroopan kaupunkikeskustoissa käytetään usein moottoreiden Euro-päästöluokitusjärjestelmään perustuvia ajokieltoja, joiden ensisijainen tavoite on paikallisen ilmanlaadun parantaminen. Hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen vaikutus on välillinen, kun uudempien Euro-standardien mukaiset moottorit kuluttavat polttoainetta vanhoja moottoreita vähemmän. Joillakin alueilla saattaa olla käytössä sekä Euro-luokitukseen että hiilidioksidipäästöihin perustuva kriteeristö.

Nollapäästöinen kulkuneuvo (engl. zero-emission vehicle, ZEV) eroaa päästöttömästä kulkuneuvosta siten, että siinä ei ole palamisprosessissa hiilidioksia ilmakehään vapauttavaa moottoria eikä pakoputkea. Nollapäästöisiä kulkuneuvoja tieliikenteessä ovat siis esimerkiksi täyssähköautot, sähköavusteiset polkupyörät ja kokonaan eläin- tai ihmisvoimalla liikkuvat kulkuneuvot. Raideliikenteessä nollapäästöisiä kulkuneuvoja ovat sähköveturit ja sähkömoottorijunat (ml. metro) sekä raitiovaunut. Vesiliikenteessä nollapäästöisiä ovat sähkömoottorialukset, soutuveneet ja purjeveneet silloin, kun niissä ei ole polttomoottoria. Ilmailussa nollapäästöisiä ovat sähkölentokoneet, joita ei tosin vielä ole säännöllisessä käytössä. Perinteisistä ilma-aluksista purjelentokoneen voidaan katsoa olevan nollapäästöinen, joskin kone vedetään taivaalle tavallisesti lentopetrolin avulla.

Hiilineutraalius (tai hiilineutraalisuus, hiilineutraliteetti) on edellä kuvattuja huomattavasti laaja-alaisempi hiilitaselaskennan käsite. Hiilineutraaliutta laskettaessa on otettava huomioon järjestelmä eli systeemi, jossa tietyt toimenpiteet tai näiden joukko joko lisää tai vähentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Liikennejärjestelmät ovat usein raskaasti hiilipositiivisia, sillä niissä kulutetaan merkittävästi fossiilisia polttoaineita, eikä järjestelmiin sisälly juurikaan hiilidioksidia ilmakehästä poistavia ratkaisuja. Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että sama järjestelmä poistaa ilmakehästä hiilidioksidia yhtä paljon kuin lisää. Pelkästään liikennejärjestelmää tarkastelemalla voitaisiin todeta, että hiilineutraalius olisi saavutettavissa, jos kaikki liikenne sähköistettäisiin. Tällöin kuitenkin järjestelmän ulkopuolelle jäisivät liikennevälineiden valmistukseen ja liikenteen vaatiman energian tuottamiseen tarvittavat järjestelmät. Systeemivaikutusten arviointi ja laskenta on siis varsin monimutkaista, kuten ilmastotutkimuksessa yleensäkin. Hyvä esimerkki ajankohtaisesta liikenteen hiilitaseesta käytävästä keskustelusta on vertailu polttomoottori- ja sähkökäyttöisten autojen hiilidioksidipäästöistä koko elinkaaren ajalta. Keskustelu ei myöskään rajoitu ainoastaan ilmastovaikutuksiin, vaan siihen sisältyy kysymyksiä mm. luonnonvarojen riittävyydestä (esim. öljy tai akkumetallit) ja tuotantoketjujen eettisistä periaatteista (esim. työntekijöiden olosuhteet).

Liikennejärjestelmää voidaan tarkastella kuitenkin osana laajempaa järjestelmää, jossa jokin muu alajärjestelmä sitoo hiilidioksidia ilmakehästä vähentäen eli kompensoiden liikennejärjestelmän ja muiden hiilipositiivisten alajärjestelmien vaikutuksia. PLiMiX 2040 -hankkeessa päähuomio on laskennallisesti päästöttömässä seudullisessa liikennejärjestelmässä, mutta sen päästöjä tullaan myös arvioimaan osana laajempaa seudullista järjestelmää, jossa paikallinen ekosysteemi, erityisesti metsä, kompensoi liikenteen ja muiden hiilipositiivisten sektoreiden, kuten maatalouden ja kiinteistöjen lämmityksen, paikallisia päästöjä. Tällöin myös laskennallisesti päästötön liikennejärjestelmä on hiilipositiivinen, kun liikennevälineiden valmistuksen ja käyttövoiman tuotanto- ja jakeluinfrastruktuurin päästöt huomioidaan.